En kai mä ole koskaan ollut mikään jouluihminen, en ees lapsena. Onnistuin saamaan itselleni usein kuumeen jouluksi tai tulin muuten kipeäksi. Aika nuorena jo alkoi ahdistaa se joulun tekopyhä tunnelma mikä meilläkin oli. Oltiin yhtä suurta ja onnellista perhettä. Esitettiin tyhmiä esityksiä sukulaisille, hymyiltiin ja laulettiin nätisti ja oltiin niin kuin kuuluukin... Pidettiin kulissit tiukasti pystyssä ja esitettiin roolimme taitavasti. Mä inhosin sitä. Sitä tekopyhyyttä, iskää joulupöydässä raamattu kädessä, siskoa Mariana, niitä pöljiä lauluja, koko sitä paskaa.

 

Mut kai mä opin kans. Opin esiintymään ja näyttämään et kaikki kunnossa. Kulisseista tuli elämää tärkeämpää. Ne aikuisjoulut jatkuivat siis samaan malliin. Ihan sama missä helvetissä sitä elikään, mut jouluna (ja toki muulloinkin) oli ”hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen...”

 

Olisi pitänyt olla melkoinen mestari, että olisi siitä turvakoti-joulusta selvinnyt ihan ilman kulissien laskemista. Se sattui niin syvälle. Siellä jouluna ja niin yksin maailmassa. Mä vihasin joulua, elämää, exää, itseäni, perhettäni.... Ne sano, et se on vaan yksi joulu mun elämästä, mut ei se ollut. Se oli 10 vuotta joulut mun elämästä tai siis 9... nyt tulee se kymmenes.

 

Viime joulu oli taas kammottava. Olin jo valmiiksi niin väsynyt elämääni ja siihen mitä se piti sisällään. Kai se lähestyvä joulu, tekemättömät jouluhössötykset, huonosti voiva esikoinen, sairastavat pikkuiset, uniongelmat lapsilla, yksinäisyys, käsittelemättömät jouluahdistukset ym olivat vaan enemmän kuin jaksoin kantaa. Mä vaan romahdin. Ihan tosta vaan, naps. Kai sen ois voinut aistia et se on lähellä, kai sen ois voinut aavistaa. Mä vaan aloin itkemään ja jäin istumaan lattialle. En saanut enää jalkoja tottelemaan, en voinut nousta. Itkin vaan ja lapset hädissään myös...

 

No ei siitä sen enmpiä, jäin henkiin, kiitos avun. <3

 

Mut tämä joulu, tää on nyt jotain ihan muuta. Tytöt menee iseille ja joulustressi on varattu sinne. Lapset lähtevät paketit kourassa ja mun osuus on siinä. :) Ja arvatkaas mitä mä teen...? Mä meen kylpylään. Kaksi yötä paratiisissa. Jouluruokaa, zumbaa, vesijumppaa, joulukirkkoa, jouluillan tanssitkin ois, yösyöntiä, dekkareita, herkkuja, saunaa, poreita ja lillumista. Niillä mennään ja ihan yksin. <3 Tää on se joulu millon märehditään menneet joulut oikein pohjamutia myöten ja ens jouluna, silloin on aika olla ihan normi joulutyyppi, joka leipoo, hössöttää, puunaa, puhisee ja iloitsee siitä.