Tämä ei ole itsesääli-tilitys vaan hymy huulilla tehty avautuminen Teatterikoneelle. He tekevät teatteria aiheeseen liittyen ja pyytävät materiaaleja teemaan liittyen. Minun kirjoitukseni:

 

Paska äiti – tunnustan

 

 

 

Esiteini osaa jo muistutella siitä, kuinka huono tuuri hänelle onkaan käynyt. Tämä maailman paskin äiti rajoittaa mm. television katsomista, tietokoneella pelaamista, ei päästä facebookkiin jne. Lista on aika loputon. Tytölle käynyt paska tsägä.

 

Mut mähän oon paska äiti.Se fiilis, kun kaameassa krapulassa herää ja tietää, että pian ovat lapset kotona.... Oih, paska äiti. Äkkiä jäljet kuntoon ja leikitään kunnollista, sisällä huutaa ääni ”paska äiti”. Väsyttää ja pipo kireällä ja me paskat äidit puretaan se lapsiin, keneenkäs muihinkaan.

 

Kotona ei ole siistiä, kaapin ovet avattava varovasti. Kaikki kaatuu päälle ja mä en saa mistään otetta. Eikä ees kiinnosta. Meillä ei tuoksu pulla, äitillä ei ole rimpsuessua ja lapset katsovat Heinähattua ja Vilttitossua viikottain ehkä muistuttaakseen itseään, että muillekkin on käynyt paska mäihä.

 

Ja sekin, se tunne kun ei jaksaisi mennä ulos lasten kans, jos vaan pyöritettäs videoita... Paska äiti. Ja päälle pitsat ja limsat. Lapset tykkäävät, omatunto ei.

 

Jouluna pitää ainakin jaksaa. Täytyy siivota, kuurata, huolehtia. Kaikillahan on jouluverhot joulukuun alussa, piparit paistettuina, koti koristeltuna, lahjat ostettuina (mitä aikaisemmin sen parempi äiti) ja hymy herkässä. Mä en jaksa koko joulua eli paska äiti.

 

Hyvä äiti ei koskaan suutu lapselle ilman syytä. Vain paskat äitit lyövät lyötyä. Paska äiti huutaa lapselle kitarisat kilometrin päässä ja peräsuoli pitkällään, kun maito kaatuu vahingossa pöytään. Me paskat äitit ei kato aina hallita itseämme.

 

Paskat äidit eivät opi virheistään edes 11 vuoden reenaus ei tuota tulosta.... aina vaan samat virheet toistuvat, haetaan lasta nälkäisenä päiväkodista (ei voi tietää hyvää), menetetään hermo, jos lapsi ei nuku (näytä mulle lapsi joka nukahtaa kun sille oikein hermostuu) ja luullaan että taukoamaton jäkätys tuottaa tulosta ennen pitkää. Paskat äitit eivät kykene muuttumaan.

 

Mut nyt kun puhutaan paskoista äideistä... Hyvät äidit ei ainakaan oo koskaan eronneet, tai ainakaan kahdesti (mieti sitä tuskan määrää mitä hän lapsilleen tuottaa, huh huh). Vain paskoilla äideillä on ollut kumppaneita enemmän kuin sormia... (ja varpaita yhteensä). Mä oon niin paska äiti, et pahimpana hetkenä olen ollut valmis muuttamaan vaikka pihapuuhun, kunhan pääsen pakoon. Sillonkin, kun joku kehuu mun lapsia, mietin vaan sitä kuinka näin paska äiti onkaan voinut saada jotain hyvääkin aikaiseksi... tai siis, ei se mun ansiota oo, se on ihme ja sattumaa. Mut niihin haavoihin, kipuihin, traumoihin, tuskaisiin lapsuusmuistoihin.... niistä mä taidan kantaa ”kunniaa” aina vaan ihan itse, olenhan paska äiti.