Jouluna katsoin plan-joulukonserttia. Voi kun taas ahdisti se köyhyys ja kurjuus, mitä esimerkiksi Itä-Timorissa kohdataan joka päivä... Tänään tuli ajankohtaisessa kakkosessa Somaliasta lapsista, jotka kuolevat aliravitsemukseen. Sattuu niin paljon ja haluaisi auttaa... :`( Mä haluaisin kummilapsen, mutta 27e/kk on aika paljon opiskelevalle yh-äidille.... pohdin josko saisin sen maksettua... tai saisinko jonkun kaveriksi, jos yhdessä ottaisi kummilapsen. Samalla lapsenikin oppisivat, että on välitettävä kaikista läheisistä. Sitä yrittää lahjoittaa säännöllisesti sinne ja tänne, mutta samalla tietää että se ei ole edes pisara meressä. Mä niin toivoisin, että kaikki hyväosaiset innostuisivat jakamaan omistaan ja auttamaan niitä, kenen hätä on suuri. Olisi helppoa olla kyyninen ja jättää auttamatta.. "välikäsille ne rahat menevät". Itse en pysty kääntämään selkääni, on aina vaan yritettävä uskoa siihen, että voimme jotakin pientä muuttaa, voimme tuoda edes pienen pisaran iloa jollekkin.